Viime viikonloppuna sattui harvinainen tapaus, kun puolen yön korvilla eteisessämme istui yllättäen vieras ihminen. Ei juurikaan kyennyt puhumaaa etunimekseen sai ilmoitettua Siru. Ei saatu selville, mistä oli tullut ja mihin oli menossa, kunnes huomasimme ranteessa nimilapun, josta ilmeni, että sairaalasta oli ”karkuteillä”. Soitimme poliisille lähinnä hoitamaan kadonneen turvallisesti takaisin. Mitään vihaa, kiukkua tai pelkoa öistä kulkijaa kohtaan emme tunteneet, pikemminkin surua, hänen elämäntilanteensa ei näyttänyt olevan parhaalla mahdollisella tolalla. Onneksemme saapuja ei sattunut olemaan aggressiivinen teräaseella varustettu miehen köriläs, mikä olisi ollut yhtä hyvin mahdollista. Suosittelen pitämään siis ulko-ovet pääsääntöisesti lukossa vastaisuuden varalta. Kaikkea voi sattua!
Tekijä: markkuh
Juoksemisesta
Eilinen ”Lenkki 2” (22,2 km) antoi pitkästä aikaa uskoa siihen, että pitkään (4,5 kk) haitanneesta takareisivaivasta voisi parantua. Vauhtiakin pystyi jo pitämään, vaikkakin kaukana (n. puoli minuuttia) ollaan vuoden takaisesta ennätysvauhdista (4.55 / km) samalla lenkillä. Seinämaraton odottaa parin viikon päästä!?
Blogista yleensä
Aina kun kuulee blogi-sanan, tulle sellainen tunne, että se ei kosketa tavallista ihmistä. Tänään Ilkassa oli juttua miehestä, joka säännöllisesti kertoo blogissaan avoimesti rahankäytöstään eikä pidä sitä niin henkilökohataisena asian, jona olemme sitä tottuneet pitämään. Onko tämä mies sitten riittävän ”tavallinen” kansalainen? No, ainakin jutun aihe on kaikille tuttu.
Toinen kirjoitus
…harjoittelen edelleeen. Kunhan en vain unohtaisi hammaslääkäripäivystykseen varaamaani aikaa.
Aloitus
No niin, nyt taisin ruveta bloggaajaksi. Sateiseen lauantaihin kuuluu mm. Lakeusviesti Katupoikien joukkueessa ja tietysti SJKn peli – satoi tai paistoi.