Urheiluun liitettiin aiemmin terveellisyyden ja muiden hyvien elintapojen lisäksi myös rehellinen ja rehti käytös. Kaikenlainen sopimattomuus tahrasi menestyneenkin urheilijan mainetta. Tästähän on enää muisto jäljellä. Eikä siihen ole syyllisiä niinkään urheilijat, vaan pikemminkin urheilujohtajat, jotka ahneudessaan ovat antaneet ja ottaneet vastaan lahjuksia ja muita etuuksia omaa etua tavoitellen ja varmasti tietoisina sen sopimattomuudesta. Niinikään urheiluyleisön käyttäytyminen on ollut jo pitkään urheilumaineelle ja muutoinkin vahingollista. Huliganismi, joka pääsääntöisesti liittyy palloilulajeihin on saanut joskus aikaan surullisen lopun.
Yleisurheiluyleisön käyttäytyminen on tähän asti ollut melko moitteetonta, mutta Riossa siihenkin tuli loppu. Miesten seiväshypyn aikana brassiylesö buuasi, vihelsi ja häiritsi ratkaisevasti ranskalaisen mestarihyppääjän Lavillenien kilpailua ja tämän puheitten mukaan onnistuikin siinä. Tätähän voi verrta joukkokiusaamiseen, johon on helppo liittyä. Kukapa heistä olisi uskaltanut muiden nähden osoittaa suosiotaan ranskalaiselle. Täysin anteeksiantamatonta oli se, että samainen kiusanteko jatkui vielä palkintojenjaossakin. Lavillenie lienee Bubkan jälkeen kaikkien aikojen toiseksi paras seiväshyppääjä ja ansaitsee sen mukaisen kohtelun silloin kun ollaan urheilun kanssa tekemisissä. En ole koskaan kuullut hänen syyllistyneen mihinkään vilpillisyyteen, joka antaisi ”luvan” tällaiselle kohtelulle. Yleisö ei varmasti ymmärtänyt, että näin toimiessaan he tekivät myös brasilialaisvoittajan olon vähän vaivaantuneeksi. Voitto alkoi hänestä aivan ilmeisesti tuntua viimeistään palkintopallilla vähän vilpillisesti saavutetulta- ainakin näin olisi pitänyt käydä. Kultamitalin kaunis etupuoli sai taakseen ikäviä merkintöjä.
Muistellaanpa hetki Helsingin kisoja 1952. Jos kisojen jälkeen olisi järjestetty äänestys (ehkä järjestettiinkin) kisojen suosikkiurheilijasta, se ei olisi ollut kultameloja Sylvi Saimo ei kultapainija Kelpo Gröndahl eikä kukaan mukaan suomalaisurheilija, vaan tsekkiläinen ”Ihmisveturi” Emil Zatopek. Silloin kunnia annettiin sille, jolle se kuului!
Niin paljon kun kiusaamisesta puhutaan, kirjoitetaan ja varoitellaaan sen etenemiselle ei loppua näy. Se leviää pahemmin kuin rutto. Jo ajat sitten työpaikoille, kouluhin, koteihin ja nyt kuulemma jo päiväkoteihinkin, Se onkin mielestäni vakavin tauti, joka ihmiskuntaa riivaa. 1300-luvun ”musta surmakin” tappoi vain 10 000 ihmistä ja siitäkin edelleen puhutaan.