”Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko”. Näin ”mainosti” Veikkaus Oy ainoaa pelimuotoaan vuoteen 1971 asti, jolloin arvottiin ensimmäinen lottorivi. Silloisessa mainoslauseessaan Veikkaus ilmoitti vain faktat ja jätti ihmiset rauhassa päättämään pelatako vai ei. Niinhän se periaatteessa tekee tänä päivänäkin, mutta vain periaatteessa. Miljoonavoittojen tuomaa onnea tarjotaan joka tuutista ja lehtien sivuilla väsymiseen asti. Annetaan ymmärtää. että ihmiselle ei riitä enää yksinkertainen lotto-osuma, vaan voitto pitää saada tuplana ennen kuin täydellinen onnellisuus saavutetaan. Tuplausvoitoista muistutetaan virallisen arvonnankin yhteydessä ikään kuin ihmiset eivät osaisi kertoa maksivoittoa kahdella omin päin.
Loton tuplaus on lyönyt aivan ilmeisesti hyvin itsensä läpi, harva uskaltaa jättää lappuansa ilman tuplausta suurvoiton ”pelossa”. Viimeinen hittituote on ”Kaikki tai ei mitään” -peli, jossa uskotellaan, että monille niin tuttua ”väärin pelaamista” alettaisiin viimeinkin palkita. 24 numerosta 12 väärin on kuitenkin tietysti yhtä vaikeaa kuin 12 oikein, kysymyshän on vain siitä, puhutaanko arvotuista vai arpomatta jääneistä numeroista. Molemmille tuloksillehan luvataan kerrointa 125 000, joka 5 euron panoksella antaisi tuon mainoksissa näkyvästi esillä olevan maksimivoiton 625 000. Todellisuudessahan tämänkään ei tarvitse riittää, sillä voihan samaisen lapun jättää kahdesti, jolloin mahdollinen voitto onkin jo 1,25 miljoonaa. Peliin voitonjakoon liittyy muuan tärkeä sääntö, joka on luettavissa mm. Veikkauksen verkkosivuilta, mutta jota en ole yhdessäkään mainoksessa nähnyt mainittavan. Kussakin voittoluokassahan voittokatto on 3 miljoonaa, mikä merkitsee, että arvotun rivin kokonaispelipanos saa olla enintään 24 euroa, jotta taulukon mukainen kerroin astuu voimaan. Suosituimmat rivit ovat nähtävissä Veikkauksen sivuilta ja sieltä käy ilmi, että esimerkiksi rivin 1-12 toteutuessa kerroin sille ei olekaan tuo 125000, vaan n. 2000 eli 1,6 % ”luvatusta”.
Alkoholin ja tupakan mainontaa ja myyntiä säädetään tiukasti ihmisiä holhoten. Ruokakaupan kassalla tupakat on laitettu lähes kassaholviin, mutta valmiiksi täytettyjä kuponkinippuja tyrkytetään asiakkaille myymälässä viimeiseen asti. Ylenpalttisen mainostamisen tarkoitusta on vaikea ymmärtää siitäkään syystä, ettei kyseiselle yhtiölle ole ymmärtääkseni ainakaan aivan ”nurkan takana” vakavasti otettavaa haastajaa, varsinkaan nyt kun muutkin Suomen peliyhtiöt ovat muuttaneet saman katon alle. Paradoksaalisesti mainonta keskitetään yhtiön niihin tuotteisiin, jotka vähiten sitä tarvitsevat, siis peleihin, joihin kansan uskotaan pahimmin ”kiintyvän”. Ainut peruste toiminnalle lienee siis nykyajan yleinen vitsaus eli maksimaalinen voiton tavoittelu, vaikka Veikkaus erään tuotteensa mainoksen yhteydessä tunnustaakin päävoiton olevan ”enemmän kuin tarpeeksi”. Tällä toteamuksella Veikkaus näennäisesti vihjaisee, ettei kukaan niin paljon tarvitse ja onkin siinä aivan oikeassa, mutta tietoisena kuitenkin siitä, ettei kukaan tuon kuultuaan rypistä kuponkiansa roskikseen, vaan täyttää pikemminkin sen kuultuaan vielä toisen. Peliyhtiöt kehottavat pelaamaan vastuullisesti, olisiko heidän kuitenkin myös syytä hoitaa oma osuutensa tässä projektissa ja peluuttaa kansalaisia vastuullisemmin.
Markku Hankanen Seinäjoki